VUOSAARI.INFO


Vuosaaren esihistoriaa


Ennen jääkautta Vuosaari lienee ollut mm. mammuttien asuinpaikka, sillä Suomen vanhin mammutin luu ajalta ennen edellistä jääkautta on löytynyt Vuosaaresta. Vuosaaren tulevan satama-altaan ruoppauksen yhteydessä syksyllä 2005 löytyi 120 000 vuotta vanha mammutin kyynärluu. Mammutit hävisivät sukupuuttoon Pohjois-Euroopasta ennen jääkautta noin 12 000 vuotta sitten.
Vuosaaren nykyinen maisema, rantakalliot ja kallioluodot, hiekkaharjut ja -tasanteet ovat syntyneet jääkauden aikana, jolloin Vuosaari oli painuneena syvälle meren pinnan alla. Jään paksuus oli 1-3 kilometriä. Vähitellen jää kuitenkin alkoi sulaa ja Etelä-Suomi vapautui jääpeitteestään noin 12 000 vuotta sitten. Sulamisvesien kuljettamana meren pohjaan kerrostui laajoja hiekka- ja soratasanteita. Jäämassojen vetäytyessä myös painunut kallioperä alkoi uudelleen kohota entiseen korkeuteensa. Korkeimmat kohdat kohosivat ylös merestä saariksi noin 7 000 vuotta sitten. Ajanlaskun alkuun mennessä Vuosaari ja Niinisaari olivat jo kohonneet selvästi tunnistettaviksi saariksi. Myöhemmin saaret kasvoivat kiinni toisiinsa maankohoamisen seurauksena.
Ensimmäiset ihmiset Vuosaaren alueella lienevät liikkuneet 5 000 vuotta sitten kivikaudella. Vuosaaren varhaisin asujaimisto lienee ollut pyyntiretkillä liikkuneita hämäläisiä ja virolaisia. Pysyvää, ruotsinkielistä, asutusta Vuosaareen on arvioiden mukaan asettunut 1200 ja 1300-lukujen taitteessa. Kirjallisia lähteitä asiasta ei kuitenkaan ole löytynyt. Merkittävimmät elinkeinot lienevät olleet aluksi kalastus, myöhemmin maanviljely, erityisesti karjanhoito.
Vuosaari oli nimensä mukaisesti saari, kunnes maakohoamisen seurauksena sen mantereesta erottavat Vartiokylänlahtia ja Porvarinlahti vähitellen madaltuivat ja lopulta saari kasvoi kiinni mantereeseen. Nimi Vuosaari tulee ruotsinkielisestä nimestä Norsöö, joka tarkoittaa saarta kapean salmen varrella. Saari Vuosaari oli vielä ainakin 1550-luvulla, mutta jo 1600-luvun lopussa se oli käytännöllisesti katsoen kasvanut kiinni mantereeseen. 1800-luvulla Vuosaaren ruotsinkielinen nimi vääntyi muotoon Nordsjö.
Vuosaaressa 1500 ja 1600-luvuilla toiminut kuninkaallinen laivatelakka, Norsö Bankstad, oli ensimmäinen valtakunnallisesti merkittävä vuosaarelainen yritys. Telakka sijaitsi suunnilleen nykyisen Rastilan leirintäalueen kohdalla.
Talonpojat omistivat 1600-luvulle saakka viljelemänsä maat, mutta tilanne muutui Helsingin perustamisen jälkeen kun kruunu palkitsi maaomaisuuslahjoituksilla ansioituneita aatelisia ja porvaristoa. Näin talonpojat jouytuivat ennenpitkää tilojensa vuokraviljelijöiksi. Tiloja yhdistelemällä syntyivät Vuosaaren nykyiset kaksi kartanoa, Rastilan ja Vuosaaren (Nordsjön) kartanot.
Telakan toiminnan loppumisen jälkeen Vuosaari oli jälleen tavallista maaseutua. Vuonna 1778 Vuosaaren asukasluku oli noin 30 henkeä ja vuoden 1850 tienoilla noin 100 henkeä. Vuonna 1905 asukkaita oli noin 200 ja vuonna 1950 noin 700 henkeä.
Kun Helsinkiä ryhdyttiin rakentamaan 1800-luvun loppupuolella, aloitettiin Kallahden alueen runsaita hiekkavaroja laivamaan suuria määriä voimakkaasti kasvavan pääkaupungin tarpeisiin. Kuljetukset jatkuivat aina 1900-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen alue on metsittynyt, mutta kaivuupaikat voi vielä todeta maastossa.
Vuosaaren ensimmäinen ruotsinkielinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1876 ja suomenkielinen vuonna 1912.
Helsingin kasvu 1850-luvulta alkaen toi Vuosaareen myös kasvavia määriä kesävieraita. Ensimmäiset kaupunkilaisten kesähuvilat nousivat Kallahden alueelle vuonna 1885 ja höyrylaivaliikenne Isoon Kallahteen alkoi vuonna 1895. Laivaliikenne päättyi kuitenkin äkisti vuonna 1947 kun laivat luovuttettiin pois sotakorvauksina. Varsinainen kesähuviloiden rakentamisbuumi alkoi 1900-luvun alussa. Kaikkiaan vuosina 1885-1965 Vuosaareen rakennettiin lähes 60 kesähuvilaa. Vuosaaren tultua liitettyä Helsinkiin seurasi Kallahdenniemeä rakennuskielto ja näihin päiviin mennessä kaupunki on hankkinut puolet alueen huviloista omistukseensa.


Vuosina 1939-1941 toimi Kallahden rannalla ilmavoimien vesilentokoneiden tukikohta. Talvisodassa Blackburn Ripon -vesilentokoneilla operoinut Lentolaivue 36 toimi Kallvikista lentäen valvonta-, pommitus- ja sukellusvenetorjuntalentoja Suomenlahdelle. Toiminnasta kertova muistomerkki paljastettiin Ullaksen puistossa 17.10.2003. Helsingin suurpommitusten aikaan helmikuussa 1944 Vuosaareen sytettiin kokkotulia, jotka johtivat venäläiset pommikoneet pommittamaan tuolloin lähes asumatonta Vuosaarta Helsinginniemenä. Tulien ansiosta Helsingin kaupunki vältti suurtuhot. Vuosaaren pommituksissa kuoli kaksi siviiliä ja pommituksista aiheutui jonkin verran aineellisia vahinkoja. Ilmatorjuntatykkien lisäksi Porslahden pellolla oli valonheitinosasto ja Skatassa lottien ilmavalvontaosasto.
Teollisuuspaikkakunta Vuosaaresta tuli vuosina 1937-39 Oy Saseka Ab:n ostettua Vuosaaren kartanon maat niiden hiekkavarojen takia ja rakennettua Kallahden rantaan tiili- ja rakennuselementtitehtaan. Tehtaan toiminta päättyi vuonna 1966 jättäen jälkeensä Kallahteen ja Keski-Vuosaaren valtavat hiekkakuopat.
Valtioneuvosto päätti 23.6.1965 liittää Vuosaaaren 1.1.1966 alkaen Helsingin maalaiskunnasta Helsingin kaupunkiin. Vuosaaren liittäminen lisäsi kaupungin maa-aluetta 10 prosentilla eli kaikkiaan 33 500 hehtaarilla, josta maata ja saaria oli 15 200 hehtaaria ja vesialueita 18 300 hehtaaria. Lopullisesti Vuosaaren liitti Helsinkiin Vuosaaren sillan valmistuminen 1.7.1966. Samalla alkoi Vuosaaren kehitys yhdeksi Helsingin suurista asumalähiöistä. Vuosaarta yritettiin 1970-luvun alussa teollistaa ja työpaikkojen määrää lisätä, mutta yritykset eivät osoittautuneet pitkäikäisiksi ja Vuosaari onkin viime vuosikymmenet ollut enemmänkin nukkumalähiö. Lähitulevaisuudessa siitä on kaavailtu rakennettavan jo julkisuudessakin paljon mainostettu Helsingin tytärkaupunki.


Webmaster@vuosaari.info

Kuvat (c) VUOSAARI.INFO 16.02.2002 ja 8.02.2004.
Sivut päivitetty 30.06.2006.